Pohjoismaiset uutiset 100 vuotta sitten: Viikko 25 (1926) – Keskikesän juhlaa ja valoisia öitä


Kansa kokoontuneena suuren juhannuskokon ympärille valoisana kesäyönä Suomen rannikolla vuonna 1926.Suomi: Rannikon kokkotulet ja valoisat yöt 

Kesäkuun loppupuolella Suomi hiljentyy juhannuksen viettoon. Pohjois-Pohjanmaalla maatalouden ensimmäiset suuret urakat on saatu päätökseen, ja kansa suuntaa meren ja jokien rannoille. Esimerkiksi Pyhäjokilaakson ja Raahen seudun asukkaat kerääntyvät perinteisesti veden äärelle sytyttämään suuria juhannuskokkoja, joiden savu sekoittuu viileään merituuleen. Kieltolaki on voimassa, mutta juhlinta on silti paikoin riehakasta. Nuoriso kokoontuu pyörähtelemään nuorisoseurantalojen ja latojen tansseissa valoisan kesäyön pikkutunneille saakka, ja vanhat taikomaperinteet elävät yhä vahvoina maaseudun syrjäkylillä.

Perinteinen ruotsalainen juhannussalko ja tanssivaa juhlakansaa Taalainmaalla 1920-luvulla.Ruotsi: Midsommarstång nousee kylien keskelle

Ruotsissa juhannus, midsommar, on vuoden kenties odotetuin kansanjuhla. Lehdissä uutisoidaan laajasti juhlajärjestelyistä eri puolilla maata. Erityisesti Taalainmaalla (Dalarna) perinteet ovat voimissaan, ja kymmenettuhannet ihmiset pukeutuvat värikkäisiin kansallispukuihinsa. Kylien aukioille pystytetään suuria, lehtiköynnöksin ja kukkaseppelein koristeltuja juhannussalkoja (midsommarstång), joiden ympärillä tanssitaan perinteisiä piiritansseja viulupelimannien säestyksellä. Myös Tukholmassa Skansenin ulkoilmamuseo vetää puoleensa valtavia väkijoukkoja kaupunkilaisia, jotka haluavat kokea palasen aitoa maalaisromantiikkaa.

Norjalaiset juhlivat Sankthans-iltaa suuren kokon äärellä, jonka huipulla palaa perinteinen räsynukke.
Norja: Sankthansaften – työpäivän jälkeistä taikaa ja perinteitä

Toisin kuin naapurimaissa Suomessa ja Ruotsissa, keskikesän juhla eli Sankthans ei ole Norjassa enää virallinen vapaapäivä. Syy tähän löytyy kaukaa vuodelta 1770, jolloin Tanskan kuningas Kristian VII lakkautti juhlan mahtikäskyllään ("Festdagsreduksjonen") kitkeäkseen kansan joutilaisuutta. Vaikka päivä on virallisesti tavallinen työpäivä, norjalaiset eivät ole hylänneet vuosisataisia perinteitään. Illan hämärtyessä työpäivän jälkeen rannikoilla ja vuonojen varsilla sytytetään yhä valtavia kokkoja (sankthansbål) pahojen henkien karkottamiseksi. Paikoin kokon huipulle asetetaan vanhoja asioita symboloiva räsynukke. Taianomaisena pidettynä kesäyönä kerätään edelleen lääkeyrttejä kasteen seasta, ja juhlakansa nauttii perinneherkkuja, kuten voilla ja sokerilla siveltyjä lefse-rieskoja.

Sadan vuoden takaa sanottua

"Juhannuksen alusviikko on tuonut rannikon maanteillemme ennennäkemättömän vilkkauden, kun automobiilit ja hevoskyydit kuljettavat väkeä maaseudun rauhaan. Toivokaamme, että poutasäät suosivat kokkojuhlia, eikä halla pääse yllättämään oraalla olevia peltojamme kirkkaana kesäyönä."

– Otteita pohjalaisten sanomalehtien juhannusraporteista kesäkuun loppupuolella 1926.


Illustration: Created with Google AI / Kuvitus: Luotu tekoälyllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoismaiset uutiset 100 vuotta sitten: Viikko 22 (1926)

Pohjoismaiset uutiset 100 vuotta sitten: Viikko 23 (1926) – Hallituskriisejä ja pirtusotaa rannikoilla

Pohjoismaiset uutiset 100 vuotta sitten: Viikko 24 (1926) – Rannikkoreitit aukeavat ja uusi hallitus aloittaa